Kupattavana ensimmäistä kertaa

Kävin maanantaina ystäväni kanssa kupattavana. Ensimmäistä kertaa molemmat. Toiset ne vie ystävänsä lounaalle tai teatteriin, minä kupparille. Kuppauksesta minulla ei ollut muuta mielikuvaa kuin, että se on jotain, jota tekee yleensä vanhempi rouva, hämyisessä saunassa, musta essu yllään ja asetellen lehmänsarvia kupattavan ihoon kiinni. Koko toimituksen yllä leijuu pyhä ja jopa mystinen tunnelma. Veri valuu runsaina noroina kupattavan kupeita pitkin ja kupparinainen huuhtelee verta heittämällä sangollisia vettä saunan lauteille.

Eihän se nyt ihan sellaista sitten ollut. Liekö koskaan ollutkaan ihan tässä määrin, kuin nyt innostuin kuvailemaan. Kuppauksessa, kuten monessa muussakin vanhassa hoitomuodossa, on siirrytty vuosituhannen mukana kehityksessä eteenpäin. Hyvä näin.

Valehtelisin, jos sanoisin, että en yhtään jännittänyt etukäteen. Minulle oli kerrottu itse kupparin toimesta, että toimenpide ei satu, mutta väkisinkin jännitys hiipii mieleen, kun tiedät etukäteen, että ihoosi tehdään jonkinlainen haava, josta valutetaan verta. Voiko se olla sattumatta? Tai ainakin se tuntuu epämiellyttävältä, pakkohan sen on. Olin siis kokeilemassa ns märkäkuppausta, jossa ihon hiussuonista imetään verta kuppauskupin avulla.

Kauas on tultu lehmänsarvista....

Kuppaaminen ei sovellu kaikille ja mahdollisia esteitä kuppaukselle en ryhdy tässä nyt erittelemään. Jokainen voi ne omalta kohdaltaan tarkistaa joko kupparilta itseltään tai netin syövereistä. Itselläni pohdintaa herätti alhainen verenpaineeni. En käytä lääkitystä verenpaineeseen ja se on ollut alhainen koko elämäni ajan, joten kyseessä on lähinnä perusominaisuus, ei sairaus. Päätimme siis yrittää. Aloittaisimme pienellä määrällä kuppauskuppeja ja mikäli minua alkaisi heikottaa, voisimme aina keskeyttää.

Ennen kuppausta mennään saunaan ja otetaan kunnon hikilöylyt. Niinpä siis nytkin. Saunoimme ja kun koimme olevamme valmiita, siirryimme suihkun kautta makaamaan kuppauspöydälle. Kuppaajamme ryhtyi asettelemaan kuppeja yläselälleni. "Eihän tämä tunnu missään", hihkaisin huojentuneena, kun tajusin, että selästäni törötti jo muutama kuppi. "Minä vasta laittelen näitä kuppeja, vielä ei ole tehty mitään", kuului kuppaajan vastaus. Niinpä tietysti. Kohta varmasti tulisi itku lyhyestä ilosta.

Tässä vaiheessa odotellaan veren nousemista kuppeihin.

 

Haavan tekemiseen käytetään erilaisia välineitä. Olin etukäteen kuullut pikkukirveestä ja jo ajatus sellaisesta sai ihohuokoset väräjämään yhdessä pelon kanssa. Kirves välineenä ei luo mielikuvaa miellyttävästä ja huomaamattomasta toimeenpiteestä. Ei, vaikka sen etuliitteenä on pikku. Meidän kupparimme käytti kuitenkin kertakäyttöisiä neuloja, joiden terän pituus ei kovinkaan paljoa yli 2mm ollut. Saunassa otettu lämpö sekä hetken aikaa jo imussa ollut iho puuduttuvat hieman, joten neulalla pistely ei tuntunut liioin epämiellyttävältä, saatikka, että se olisi sattunut.

Sitten odotellaan. Kuppari kertoi, että yleensä ensimmäisellä kerralla ei verta tule kovinkaan runsaasti tai lainkaan. Lihasten kireys tai jännitys voivat vaikuttaa siihen, että verta ei lähde imusta huolimatta tulemaan. Ei ollut sitä "ongelmaa". Kuulemma meistä molemmista lähti verta ensikertalaisiksi yllättävän paljon. Kuppeja tyhjennellään ja niin kauan kuin verta tulee, niitä pidetään. Kun veren tulo lakkaa, on kuppaus ohitse.


MITÄ VÄLITTÖMIÄ VAIKUTUKSIA MINÄ HUOMASIN


- Kupattu alue tuntui kevyeltä, kuin hieronnan jäljiltä.


- Näin parina seuraavana yönä hyvinkin eloisia unia, jopa levottomia.


- Piristyin hetkellisesti heti kuppauksen jälkeen.


- Lievää päänsärkyä. (Voi johtua siitä, että en nauttinut nesteitä tarpeeksi)


- Aineenvaihdunnan kiihtyminen (vessa kutsui useasti ja pieni kävelylenkki sai hien pintaan)




Kuppauksesta jää jälkiä, jotka häviävät ajastaan. Suoraan kupparilta ei ehkä kannata selän paljastavassa iltapuvussa lähteä juhlimaan, ellei halua selitellä kaikille, että kyllä, olen tietoinen asiasta ja että ei, se ei ole tarttuvaa tai mikään muukaan mustelmia ja paiseen näköisiä pallukoita muodostava tauti.

Lauantaihin mennessä jäljet olivat jo haalenneet.

Menenkö toiste? Kyllä. Se, onko siitä minulle mitään terveydellistä hyötyä, jää nähtäväksi, joten jo senkin takia, annan tälle toisen tilaisuuden.