Irja Hannosen luontopolku- mukava retkeilyreitti koko perheelle

Covid- 19 eli kansakielellä koronavirus on pakottanut ihmiset eristäytymään. Kuntosalit ovat kiinni ja isommassa ryhmässä jumppaamista tulisi välttää. Oma sosiaalisen median "feedini" on alkanut täyttyä luontokuvista ja päivityksistä, joista voi päätellä ihmisten löytäneen erilaiset luontopolut ja retkeilyreitit.


Suunnittelimme jo pari vuotta sitten ystäväni kanssa, että lähdemme käymään jossakin luontopolulla lähellä kotipaikkakuntaamme. Silloin jo silmiini osui googlettamalla Irja Hannosen luontopolku Suomenniemellä. Paikka olisi lyhyen ajomatkan päässä ja itse reitti sopivan mittainen, sillä tarkoitus ei tällä kertaa olisi yöpyä muualla kuin omassa sängyssä. Onko sitten koronaa kiittäminen vai mitä, mutta viimein saimme aikaiseksi lähteä.

Irja Hannonen eli elämänsä Suomenniemen Karkauksella ja testamenttasi omaisuutensa kotikunnalle, joka on häntä kunnioittaakseen rakentanut Hannosen nimeä kantavan reitin Kuolimon rannalle. Reitti on 3,8km pitkä, joten se sopii myös heille, jotka eivät hae pitkiä vaelluskokemuksia.

        Päätieltä on selkeät opasteet paikalle ja itse reitin alkupäässä on reilusti paikoitustilaa autoille.

Ei sillä, ettemmekö luottaisi reitillä olevan opasteita, otimme aloituspisteen opastetaululta varmuuden vuoksi reittikortin mukaan. Ilmankin olisimme pärjänneet, mutta olihan se mukava välillä pysähtyä katsomaan, että missä sitä mennään. Samalla sai hieman muistella kouluaikaisia suunnistuksen tunteja ja sitä, että mitä ne erilaiset merkit kartalla tarkoittivatkaan. Reittikortissa on myös lisää tietoa maastossa olevista luontokohteista.

Osa reitistä kulkee pitkospuita pitkin. Näissä olisi hieman remontoitavaa, sillä joissain kohtaa puut olivat lahonneet tai näyttivät siltä, että päälle ei uskaltanut astua. Tämänkin toisaalta hyväksyy metsässä, joka muutenkin on jätetty luonnontilaansa.

Sään puolesta olimme tyytyväisiä matkaan lähtiessämme, että onpa mukavaa, kun ei ole liian kuuma tai kylmä. Vaatetta on sopivasti ja ilma suosii ulkona liikkumista. Tämä saatiin todettua, kun jo alkoi sataa vettä. Tätä ei onneksi kestänyt kovinkaan kauaa ja jo kohta aurinko porotti täydeltä taivaalta, kunnes sää päätti jälleen muuttua ja saimme rakeita niskaamme. Yhdessä hetkessä paistoi aurinko, kohta tuuli kovaa ja saimme rakeita naamaamme. Melkoista säävaihtelua ja vain 3,8 kilometrin matkalla. Aurinkoa oli kuitenkin suurimman osan matkasta ja se, jos mikä ratkaisee.



Reitin varrelta löytyy myös majavan pesä. Itse asukas ei ollut kotona tai halunnut meille näyttäytyä. En olisi minäkään tykännyt esittäytyä kuvaaville, omalle tontilleni tunkeville turisteille.

Reitin varrella on laavupaikka. Pitäähän sitä retkellä eväät syödä, joten teimme tulet ja laitoimme makkarat paistumaan. Edellisenä päivänä voimassaollut ruohikkopalovaroitus oli väistynyt, joten avotulen teko oli mahdollista.

Reitin kulkemiseen makkaranpaistoineen meni pari tuntia. Ei toki tällaisilla reissuilla kelloon kannata tuijottaakaan, vaan lähteä matkaan ilman aikatauluja. Pysähdyimme myös kuvaamaan melko paljon, sillä se on yksi näiden reissujemme tarkoitus luonnosta nauttimisen lisäksi.

Itselleni uusi tuttavuus, näsiä, kukki komeasti laavun takana.

Tätä luontopolkua voi suositella hyvillä mielin. Reitti on mukavan vaihteleva, mutta ei kuitenkaan liian raskas.


Lisää tietoa Irja Hannosen polusta löydät mm täältä:


https://visitlakekorpijarvi.fi/kohteet/etela-savo/irja-hannosen-luontopolku/

Se aika, kun kättelyn tai halaamisen näkeminen aiheuttaa outoja tuntemuksia

Keskustelimme muutama päivä sitten kollegani kanssa siitä, kuinka reagoimme nähdessämme kättelyä tai halailua. Ennen nämä tapaamisessa käytettävät ihmislajille luonteenomaiset käyttäytymismallit eivät juuri herättäneet mielenkiintoa ellei se tapahtunut itselle. Nyt on toisin. Meille on opetettu, että tavattaessa uusia ihmisiä heitä kätellään, katsotaan silmiin ja esitellään itsemme. Mitä tutumpia ollaan, voidaan jopa lähestyä halausasteelle mikäli se kummallekin osapuolelle sopii. On myös ihmisiä, jotka tulevat ns iholle, vaikka se ei toisen henkilökohtaiseen tilaan aina niin sopisikaan. Poislukien nämä iholle tunkeutujat, ei normaali tapaaminen ihmisten kesken ole aikaan saanut minussa mitään ajatuksia. Mitäpä se minulle kuuluu, että kuka kättelee ja ketä. Se halaako tuo kaupan pihassa oleva mies tuota naista on minulle aivan yhden tekevää ellei kyseessä sitten ole oma mieheni ja minulle tuntematon nainen. Mutta ei siitä nyt tässä sen enempää. Se on toinen juttu sitten se.


Elämme poikkeuksellisia aikoja ja suojataksemme itseämme sekä muita on syytä pitää turvaväliä, jolloin kättelyt ja varsinkin halaukset ovat jääneet. Itse huomaan, että olen jo niin tottunut tähän ihmisten välttelyyn, että heti nähdessäni televisiosta tai valokuvasta kättelyä, halailua tai suuressa ryhmässä poseeraamista, kavahdan. Hyi kauheaa, ajattelen vaistomaisesti ja mietin, että miten ne kehtaa. Kunnes tajuan, että ohjelma, jota televisiosta tuijotan on nauhoitettu viime kesänä, jolloin tällaisesta virusepidemiasta ei ollut tietoakaan. Tai huomaan katsovani valokuvaa kahden vuoden takaa jostain syntymäpäiviltä, jossa kaikilla oli niin mukavaa. Kollegani jakoi tämän tuntemuksen kanssani. Hän muistaakseni jopa käytti ilmaisua "olen pöyristynyt".


On puhuttu, että tämän epidemian aikana on digitaalisesti saavutettu asioita, jotka tulevat varmasti jäämään käyttöön rajoitusten päätyttyäkin. Etäyhteydellä käytävät palaverit ja etätyö ovat ihan tervetullut käytäntö työelämään, mutta miten käy kättelyn tai halaamisen? Toivottavasti ne kuitenkin palaavat osaksi kanssakäymistä jäämättä täysin unholaan.


Itselleni on ihan mukavaa, että kauppajonossa se seuraava asiakas ei hengitä heti niskaan tai ikään kuin "vahingossa" töni ostoskärryllään takapuoltani, kun tuntuu olevan niin kiire omien ostosten kanssa. On myös mukavaa saada olla rauhassa maitohyllyn kohdalla ilman, että joku jo tunkee sieltä selän takaa ihan vain nopeasti tästä olan yli ottaen tämän rahkan...En sano, ettenkö huokaise myös helpotuksesta, kun minun ei tarvitse epäsosiaalisina päivinäni olla halaamassa tai kättelemässä ketään. Mutta että nämä jäisivät kokonaan pois. Kättelyistä ja halauksista puhun nyt. Ei, sitä en halua. Haluan nimittäin enemmän kuin muuta halata taas läheisiäni ja kokoontua yhteen kasaan ryhmäkuvaa otettaessa ilman, että minun tarvitsee pöyristyä tai kauhistua toisen läsnäoloa.


Siispä pidetään halaukset mielessä ja varastoidaan niitä nyt niin paljon, että kun sen aika on, voimme niitä käyttää. Muistaen kuitenkin jokaisen henkilökohtaiset rajat.