Hetki chat-asiakaspalvelijan kanssa

Kirjoitin huhtikuun alussa tilanteesta, jossa asiakaspalvelija jätti minut pitoon linjan päähän eikä sitten koskaan tullut takaisin. En tiedä, mutta nyt voisin jo alkaa olettaa, että joko minussa on jotain luotaan työntävää tai sitten toiveeni/kysymykseni palveluista ovat liian monimutkaisia selvittää tai toteuttaa, sillä kirjoittaessani tätä, olen joutunut chat-palvelijan hylkäämäksi.

Käytän paljon erilaisten toimijoiden chat-palveluja, koska ne ovat nopeita ja helppoja käyttää. . Nykyään on jotenkin niin paljon vaivattomampaa kysäistä asioita parilla viestillä, kuin että odottaisi puhelimessa kuunnellen instrumentaaliversioita 90-luvun hiteistä tai ohjeita siitä, mitä numeroa pitää missäkin vaiheessa painaa. 

Kirjauduin oman verkkopankkini sivuille tarkoituksenani ottaa selvää pankin tarjoamista lakipalveluista. Sivun oikeassa reunassa minua kutsuikin chat-robotti. Robotti, mietin, mutta tartuin asiaan ja kirjoitin kysymyksen. Eipä mennyt montaakaan sekuntia, kun tämä robotti jo vastasi minulle ja kertoi kutsuvansa asiakaspalvelijan keskusteluun. Hienoa, robotti ymmärsi asiani. Tämä ei voi mennä pieleen. 

Kohta keskusteluun liittyikin Hannu ja kysäisi reippaasti, että kuinka hän voi olla avuksi. Kerroin, että haluan tehdä testamentin ja kyselin, että onnistuuko se pankin lakimiehen avustuksella. Tähän Hannu vastasi, että "pieni hetki, selvitän asiaa." Meni kaksi minuuttia ja ruudulle tuli ilmoitus: Hannu poistui keskustelusta. Selvä. Joko Hannu lähti nyt sitten selvittämään tätä asiaa tai hän ei vain yksinkertaisesti enää jaksanut jaaritella minun kanssani. Olinhan kuitenkin esittänyt jo yhden kysymyksen.

Olinkohan liian tungetteleva? Ehkä minun olisi pitänyt laittaa kysymykseni perään joku kiva hymiö. Nyt vain töksäytin kysymykseni Hannulle, joka ei selvästi ollut yhtään sillä tuulella, että olisi halunnut minun kanssani testamentista puhua. Jospa häntä rupesi ahdistamaan ajatus siitä, että testamentista puhutaan yleensä tilanteissa, joissa ihminen tietää kuolevansa tai on jo kuollut. Jälkimmäinen ei pidä kohdallani paikkaansa ja mitä ensimmäiseen vaihtoehtoon tulee, niin olen päättänyt elää 120-vuotiaaksi. Ehkä minun olisi pitänyt kertoa tämä Hannulle ensin, ennenkuin menin näin suoraan asiaan.

Kirjoittaessani tätä, olen odottanut Hannua takaisin jo puoli tuntia. Kello näyttää neljää, joten voi olla, että Hannun työpäivä tuli täyteen ja ehkä hän palaa asiaan huomenna. Tosin silloin minä en enää ole linjoilla, mikä saattaa olla Hannulle helpotus. Laitan varovaisen kyselyn keskusteluumme, että mitenkä se nyt olikaan sen testamentin laita. Ei vastausta. Ei tässä sinällään kiirettä, kuten sanoin, aion elää 120-vuotiaaksi ja siinä vaiheessa voi olla, että kukaan testamentissa mainituista ei enää edes ole hengissä, joten mitäpä sitä suotta tässä kiirehtimään moisen asian kanssa. Olen kuitenkin kuullut, että joskus ihmiset kuolevat ennen aikojaan, joten siinä mielessä en lykkäisi asian käsittelyä enää montaa kymmentä vuotta.

Odottelen tässä vielä hetken ja voi olla, että joudun tarttumaan puhelimeen chat-palvelun sijaan. Toivon totisesti, että siellä ei vastaa Hannu.

Numerokyltti vanhasta piipusta- varmista, että apu löytää perille

Sanonta "Suutarin lapsella ei ole kenkiä.", pätee meidänkin talouteen. Työskentelen alalla, jossa on erityisen tärkeää asiakkaan kannalta, että hän saa parasta mahdollista apua ja mikä vielä tärkeämpää, oikeaan osoitteeseen.  On tärkeää, että talo, huoneisto tai mökki on selkeästi numeroitu, jotta apu löytää perille. Selkeästi numeroidulla ja merkityllä tarkoitan nyt sellaista talonnumerokylttiä, joka sitten myös näkyy, enkä sellaista, joka meillä on ollut viimeiset kymmenen vuotta; pienen pieni numero autotallin seinässä. Tämänkin kyltin eteen on sopivasti timanttituija kasvanut peittäen koko näkyvyyden. Kaiken lisäksi navigaattori ei tunnista taloamme vaan ohjaa osoitettamme käyttävän sadan metrin päähän naapuriin.

Nyt tähän asiaan tuli muutos. Olin jo pitkään katsellut vanhan saunan takana olevaa piipun raatoa ja miettinyt, että voisiko sitä käyttää johonkin. Joskus asioilla on tapana odotuttaa itseään ja viimein se ajatus sitten tuli, kun näin työmatkalla vanhan ajan tienvarsikiven. Melkeinhän se on tuo piippu saman mallinen ja siitähän se ajatus sitten lähti. Tekisin piipun pätkästä talolle numerokyltin. Enkä tällä kertaa mitään pientä, vaan tarpeeksi ison ja näkyvän.

Spraymaali toimi hyvin tähän paikkaan ja vaikka paperista tehty numerosabluuna hieman vuoti reunoilta, niin ei sitä kauempaa huomaa.

Jätelavalta "adoptoitu" peltinen kissa löysi paikkansa piipun juurelta yhdessä neilikan kanssa.

Varmistathan sinäkin, että talosi on selkeästi numeroitu. Näkyvä numero talon seinässä tai tien poskessa ohjaa niin postiljoonin, kaukaisen sukulaisen kuin avunkin perille. Mikäli kahdesta ensimmäisestä ei ole niin väliksi, niin laitetaan se numero sitten vaikka sen varalta, jos joskus joutuu soittamaan apua.

Turvallista kesää!

Saniaisia metsästä puutarhaan

Siirsin viikonloppuna muutamia saniaisia metsästä puutarhaan. Herra Google tiesi taas kertoa, että itse saniainen on vain yleisnimike, jonka alta löytyy useita eri lajikkeita. Minulle nuo metsässäni kasvavat vihreät viuhkat ovat saniaisia. En erota kallioimarretta sananjalasta, puhumattakaan kivikkoalvejuuresta.

En ole ensimmäistä kertaa lapion varressa heilumassa, sillä ensimmäiset puutarhani saniaiset olen siirtänyt jo reilu kymmenen vuotta sitten. Kaikki siirtämäni kasvit ovat lähteneet hyvin kasvuun.

Tässä ensimmäiset pihalle siirretyt saniaiset. Kasvupaikaksi kannattaa valita puolivarjoinen, tarpeeksi kostea paikka. Nämä ovat kestäneet ajoittaista paahdettakin hyvin kosteana pysyvän maaperän ansiosta.

Vanhoihin autonrenkaisiin istuttamani saniaiset ovat talvehtineet hyvin ja kukoistavat ulkosaunan edustalla jo kolmatta vuotta.

Reilun kokoinen juuripaakku ja riittävä kastelu takaavat hyvän kasvuunlähdön. 

Mikäli sitä omaa metsää ei ole, niin ihan mistä tahansa ei voi lapion kanssa kaivaa. Kysy lupa maanomistajalta.