Alkulämmittelyn jälkeen päästiin itse asiaan. Seison tangon vieressä ja nostan toisen käden ylös ottaen sillä tangosta kiinni samalla kun nostan ulomman jalan irti lattiasta ja annan mennä. Pyörähtäen tangon ympäri. "Helppo homma", ajattelin, kun katsoin ohjaajan mallisuoritusta. No ei ollut. Mielessäni kävi kestääkö tanko ja jos kestää, pitääkö käteni minut kiinni tangossa ilman, että olen rähmälläni lattialla. Rähmälleni en sentään mennyt ja tankokin kesti, mutta sitten siitä sulavasta ja kevyestä pyörähdyksestä voidaan olla montaa eri mieltä.
Jo ensimmäinen perusliike iski tajuntaan sen, että mistään helposta lajista ei ole kyse. Kehon ja tasapainon hallintaa, koordinaatiota ja voimaa. Puhumattakaan mielen hallinnasta. Jos nyt vielä joku tulee minulle sanomaan, että sehän on vain sellaista tangon ympärillä "pyörähtelyä" ja, että kaikkihan tuon nyt osaa, niin siitä vaan sitten kokeilemaan. Minä en ainakaan kuulu niihin kaikkiin, jotka sen osaa. Kuitenkin harjoittelu ja toistot toivat lisää itsevarmuutta liikkeisiin ja tätä kautta kehittymistä voisi sanoa tapahtuneen jo vajaan tunnin aikana.
Melko nopeasti käy selväksi, että ajatuksen sulavasti ja vienosti, jopa viettelevästi liikkuvasta vartalosta tangon ympärillä voin unohtaa. Notkeutta ei vielä tällä harjoittelulla saavuteta saatikka sitä, että liikkeet näyttäisivät kevyiltä ja tätä kautta jopa helpoilta. Tämän kokeilun perusteella voisi sanoa, että pidän päivätyöni, tanssilla en vielä elä.
Arvostukseni lajia kohtaan nousi ja tästä lähtien joka kerta, kun näen tangolla tehtävän minkäänlaista pyörähdystä tai muuta liikettä, tiedän miten paljon se tekijältään vaatii. Muistan myös sen, miten paljon se sattuu, kun paljas iho hiertyy vasten metallista tankoa.
Huomenna voi olla kroppa kipeä ja jalat mustelmilla, mutta kyllä kannatti. Eihän sitä tiedä, vaikka olohuoneen sisustus menee vielä uusiksi, kun pitää tankoa alkaa asettelemaan sohvan ja television väliin...
