tiistai 27. marraskuuta 2018

Paheena kynttilät

Ehdin jo suunnitella blogitekstiä kynttilöistä ja siitä, kuinka pimeään aikaan niitä on kiva poltella sekä sisällä että ulkona. Sitten se tuli. Uutinen siitä, että kynttilöitä ei pitäisi sisätiloissa polttaa ollenkaan. Rakastamastani asiasta tuli kerralla pahe. Yle uutisoi, että kynttilän polttaminen sisätiloissa vastaa passiivista tupakointia ja vastasyntyneiden lasten perheissä ei kynttilän polttamista suositella ollenkaan.


Ymmärrän kyllä uutisen ja uutiseen haastatellun sisäilmatutkija Tuula Syrjäsen esiin tuoman seikan siitä, että savuttava kynttilä tuottaa epäterveellisiä nokihiukkasia sisäilmaan sekä muita ihmiselle myrkyllisiä yhdisteitä. Ymmärrän myös sen, että pienet lapset sekä keuhkosairauksista kärsivät ovat alttiimpia sairastumaan. Onhan se nyt selvää, että kaikki savuttava on lähtökohtaisesti terveydelle haitallista. Varsinkin hengitettynä.


Kesän jälkeen itselläni alkaa aina kynttiläkausi. Kausi kestää kevääseen ja tarkoittaa käytännössä sitä, että tuikkuja, pitkiä kynttilöitä sekä ns pöytäkynttilöitä poltellaan ja poltellaankin sitten ihan urakalla. Niitä palaa tuikkukupeissa ja vaikka minkälaisissa kynttilänjaloissa ympäri taloa. Samaan aikaan vielä takassa palaa tuli, joka myös, Iltalehden 23.11 päivätyn uutisen mukaan, yhdistettynä kynttilöihin ja huonoon ilmanvaihtoon, on kaikkea muuta kuin terveellistä.


Palamisajan minimoimisella sekä polttamalla kynttilöitä vain pari kertaa viikossa, voi vähentää näitä riskejä sairastua tai altistua vaarallisille hiukkasille. Lisäksi vielä kehoittavat välttämään ns kynttilätarjottimia. Juuri niitä, joita tykkään rakennella erikokoisista kynttilöistä. Mitä palamisajan minimointiin tulee niin ei onnistu. Se nyt vaan on sellainen juttu, että tuikut poltellaan loppuun asti ja joskus pitkätkin kynttilät puhalletaan sammuksiin vasta siinä vaiheessa kun alkaa liekki tavoitella kynttilänjalkaa.


Olen miettinyt tätä sitä kautta, että kahden aikuisen taloudessa olemme vastuussa lähinnä vain itsestämme ja jos pystyn valvomaan, etteivät polttamani kynttilät savuta, niin antaa palaa vaan. Ollaan huolissamme lähinnä paloturvallisuudesta ja unohdetaan hiukkaset. Kaikki se on lopulta hupaa terveydelle eikä kukaan täältä hengissä ole selvinnyt. En vaan saa sitä samaa iloa tuijottamalla ikkunan takaa terassilla palavaa kynttilää, joka toki on kaunis ja terveellisempi, mutta ei kuitenkaan sama asia.


Linkki Ylen uutiseen: https://yle.fi/uutiset/3-7693405

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Sohva vs liikunta

Pari vuotta sitten juoksin elämäni ensimmäisen puolimaratonin. Kaksi matkalle asettamaani tavoitetta täyttyi: pääsin maaliin ja otin koko matkan ajan, tosin loppumatkasta jo kävelyvauhdiksi hiipuneita, juoksuaskeleita. Pääsin hengissä maaliin, vaikka puolivälissä pelkäsin jo kuolevani ja viimeisten kilometrien ajan pelkäsin etten kuolekaan. Tämä oli yksi niistä harvoista kerroista kun jaoin uurastuksesta innostuneena ja itsestäni ylpeänä saavutukseni myös sosiaaliseen mediaan. Yleensä en juurikaan, enkä sen jälkeenkään, ole jakanut treeneistäni tai liikkumisestani julkista tietoa muille.


Nyt reilun kahden vuoden jälkeen mietin, että jo pelkkä sohvalta ylös nouseminen voisi olla somettamisen arvoinen asia. En tiedä onko se tämä pimeys vai se, että noin viidentoista vuoden jälkeen teen elämäni ensimmäistä kertaa ns päivätyötä. Olen aina tehnyt vuorotyötä ja sovittanut liikkumiseni sen mukaisesti. Kun ennen saatoin lähteä salille aamusta tai juuri ennen yövuoron alkua, tulisi minun nyt saada jostain energiaa liikuttaa itseäni työpäivän jälkeen.


Täytyy kyllä hattua nostaa heille, jotka tekevät päivän töitä ja vielä illasta jaksavat lähteä jumppaan, lenkille tai salille. Minä olen huomannut, että jos en heti töiden jälkeen lähde liikkumaan, en sitä luultavasti tee siitä muutaman tunnin päästäkään. Sohva, viltti ja kaapissa oleva puoliksi syöty suklaalevy vetävät puoleensa enemmän kuin hieltä ja teräkseltä haiseva sali tai pimeä ja viimainen lenkkipolku.


Jotta saisin pidettyä viikottaisista treeneistäni ja lenkeistäni kiinni ilman, että annan mr Maraboulle tai Karl Fazerille aikaa, huijaan itseäni valmistautumalla jo etukäteen. Aamulla herätessäni  ja jos ilma näin sallii (lue: on kylmä) vetäisen jumppatrikoot pitkien kalsarien sijaan jalkaan. Paidan ja liivit valitsen samalla periaatteella; liikkumiseen soveltuvat. Nyt minulla ei siis ole mitään syytä olla lähtemättä suoraan töistä salille, koska vaatteiden vaihtamiseenkaan ei tarvitse uhrata aikaa. Liikkumaan on lähdettävä suoraan työpäivän päätteeksi. Mikäli joudun käymään kotona, teen sen nopeasti ja sohvaa välttäen. Siihen istahtaminen olisi virhe.


Tänään lähdin suoraan töistä kävelylenkille ja eilen salille. Huijaus siis toimii ja voin ylpeillä saavutuksillani. Sohva odottaa sitten myöhemmin illalla ja saa Fazerin Kaarlekin joskus tulla kylään kunhan ei ihan joka päivä vieraile.



maanantai 19. marraskuuta 2018

Oodi lehtipuhaltimelle

Lehtipuhallin, tuo syysaskareitteni pelastus. Ja nyt hän, joka sanoo, että "haravointi on hyvää hyötyliikuntaa", kiitos mielipiteestäsi. Se on rekisteröity. Mielipiteet siitä, että kyseinen kone olisi täysi turhake, sivuutetaan.


Älkää ymmärtäkö väärin. Minä en missään tapauksessa ole hyötyliikuntaa vastaan ja harrastan itsekin liikuntaa säännöllisesti, mutta mitä tulee lehtien haravointiin niin liika on liikaa. Joka syksy kyllä tartun myös haravaan ihan vaan fiilistelymeiningillä, mutta että haravoisin koko pihan. Ei. Siihen minulla ei ole aikaa eikä halua. Sitä paitsi olen huomannut, että saan miehenkin osallistumaan lehtien siirtelyyn paremmin, kun hän saa käyttää konetta siihen. Haravan varressa heilumassa en häntä näe.


Pitäähän se toki kovaa ääntä ja sähkökäyttöisenä puhaltimen mukana pitää kuljettaa myös metrikaupalla johtoa, mutta silti. Sen ajan, minkä säästän, voin käyttää puutarhan muihin syystöihin, joita löytyy kyllä runsaasti ilman haravointiakin.













perjantai 16. marraskuuta 2018

Hypnoottinen tuli

Tänä vuonna puilla lämmittäminen alkoi edellisvuosia myöhemmin. Toki tarvetta olisi ollut aikaisemminkin lähinnä kosteuden poistamiseksi, mutta lämpötilan puolesta ei ole juurikaan tarvinnut polttopuita sisälle kantaa.

Tuli, tuo hypnoottinen elementti. Voisin istua tuntikausia vain tuijottaen ja usein havahdunkin, takkaan tulen laitettuani, että olen istunut tuon lasiluukun edessä jo puoli tuntia. Havahdun lähinnä siihen, että siinä tulee niin kuuma, että on parempi siirtyä kauemmaksi.

En ole päivääkään katunut sitä, että talon ostettuamme ensimmäisiä remontissa vaihdettavia asioita oli juurikin tuo takkaluukku.Vanhan peltisen tilalle vaihdettiin tämä lasinen. Tämä ns "köyhän miehen televisio" tarjoaa parhaimmat tunnelmat ja fiiliksen nostatukset.