Kirppislöydöt sisustukseen

Kävin pari viikkoa sitten kirpputorilla tarkoituksenani etsiä itselleni ulkoiluhousuja. Miksi maksaa täyttä hintaa kaupassa, jos sen voi löytää huokeammalla kirppikseltä...

No, ei löytynyt ulkoiluhousuja, mutta kaikkea muuta.

Metallikori, pitsiliina ja kirjottu taulu. Näille kaikille löytyy paikkansa.



Metallikorin vihertäväksi patinoitunut pinta kiehtoi sekä hauskat yksityiskohdat metallipinnojen päissä. Väriltään kori sopii hyvin yhteen eteisen tapetin kanssa.
 

 

 

Metallikori päätyi eteiseen paperinkeräyskoriksi. Aikani sitä pyöriteltyäni eri paikoissa, tajusin sen sopivan kuin tilattuna eteisen pöytänä palvelevan vanhan ompelukonepöydän alle.



Vanhat pitsiliinat ovat heikkouteni ja eihän tällaiselle kaunottarelle voinut sanoa ei. Tässä liina koristaa kaupunkikotimme olohuoneen pöytää. Lopullinen sijoituspaikka liinalle tulee olemaan Soramäessä.

 

Eteisen seinälle on tarkoitus koota erilaisista tauluista sommitelmaa. Kirjottu kukkataulu päätyi uusimpana tauluna omalle paikalleen.

Mitä nämä kaikki nyt sitten maksoi...

Metallikori 15e

Pitsiliina 6,5e

Kirjottu kukkataulu 0,90e



Temptation Island- terapeuttistako?

Kuuntelin tänään radiosta, kun Sami Kurosta haastateltiin. Hän kertoi Temptation Island-ohjelman uudesta kaudesta ja siitä, että uusia pareja haetaan ohjelmaan parasta aikaa. Vinkki siis tässä heti sinulle, joka olet ajatellut koetella parisuhdettasi ja vielä ihan julkisesti.


Samilla on mukava ääni ja kyllähän häntä kuuntelee, mutta nyt korvaa rupesi särkemään hänen lausumansa sanat: "Tää ohjelma on näille pareille terapeuttista ja silmiä avaavaa." Siis anteeksi nyt, mutta mitä?! Ymmärrän tämän jälkimmäisen, sillä kyllähän siinä sokeammaltakin silmät aukeaa kun se oma Teuvo tai Marjatta, jonka kanssa ollaan oltu jo puoli vuotta, kähmii viinipäissään kuumaa sinkkunaista tai -miestä kameroiden tallentaessa tämän kiihkeän hetken kaiken kansan katseltavaksi. Kyllä, silmät aukeaa varmasti.


Mutta, että terapeuttista. Joko minulla ja Kurosen Samilla on hyvin erilaiset näkemykset terapiasta tai sitten minä olen ymmärtänyt jotain aivan väärin. Ymmärrän toki, että haastattelu oli tehty mainosmielessä ja tyhmäähän se olisi olla kehumatta ohjelmaa. Onhan sitä ennenkin myyty vaikka ja mitä sillä perustelulla, kuinka hyvää se ihmiselle tekee. Shokkihoidosta voitaisiin kuitenkin mielestäni paremminkin puhua kuin terapiasta. Terapiaa tarvitaan ehkä sitten, kun kamerat ovat sammuneet ja Thaimaan kuumuuden sijaan koettelee Keravan kylmät tuulet.


Tietysti osallistumalla ohjelmaan saisi tätä terapiaa ja terapeuttista tunnelmaa ihan ilmaiseksi.  Koulutettu ja laillistettu terapeutti veloittaa helposti toistasataa euroa tunnilta, kun taas "temppareissa" saisi tätä mielen ravintoa ihan vaan päihtymällä päivästä toiseen ja testailemalla omaa selkärankaa. Kuuntelijoita kyllä löytyy ja puhumaan pääsisi varmasti. Saattaisihan sitä avautua sellaisistakin asioista, joita ei tiennytkään miettivänsä ennenkuin promillet ja seura on kohdallaan. Viimeistään iltanuotiolla Kuronen sitten kasaa päivien terapoinnit ja tarjoilee ne niin kylmästi, että siinä ei edes edessä loimottava tuli paljon lämmitä. Terapeuttista tosiaan.


Onnea heille, jotka ohjelmaan hakevat ja tulevat valituiksi. Julkisuus, ilmaisen viinan bileet ja matka lämpimään on ainakin taattu. Parisuhteen kestävyyden kanssa onkin sitten toinen juttu. Toisilla kestää, toisilla ei. Toiset taas testaavat parisuhdettaan ihan jokapäiväisessä arjessa ja terapoituvat katsomalla Marjatan ja Teuvon edesottamuksia kiusausten saarella. Oma parisuhde alkaa kummasti tuntua paljon vakaammalta ja paremmalta.

Kasvihuoneesta lasihuoneeksi

Vuosia sitten isäni rakensi minulle kasvihuoneen. Ensimmäisenä keväänä istutin sinne tomaatintaimia ja kasvihuonekurkkua mielessäni runsaana pursuavat vihannessadot. Tuli tomaattia muutama, kurkkuja kaksi. Ei ihan sitä, mitä olin ajatellut.

Tämän jälkeen kasvihuone sai olla muutaman vuoden lähinnä rikkaruohojen kasvupaikka, koska totesin, että yksin en ehdi kasveja kastella ja mieheni ei vain yksinkertaisesti muista. Helpommin saisin tomaattini lähikaupasta. Kuin pisteenä iin päälle, talvi rikkoi kasvihuoneen kattolasit ja meni edelleen pari vuotta, ennenkuin vaihdoin rikkoutuneet kattolasit huomattavasti kestävämpään valokatteeseen.

Sorapolku pyöreine laattoineen johdattaa suoraan lasihuoneeseen.

Viime vuonna siivosimme kasvihuoneen ystäväni kanssa, koska lähestyvät puutarhajuhlamme eivät olisi antaneet anteeksi sitä, että pihan reunalla rehottaa jotain ei niin kaunista. Jälleen keväällä rikkaruohot ottivat vallan, kunnes nyt viime viikolla sain tarpeeksi. Mikäli en kasvattaisi huoneessa mitään, miksei se silti voisi olla kaunis osa pihaa. Nyt se toimi lähinnä läpinäkyvänä varastona erilaisille pöydille, aurinkotuoleille ja kukkaruukuille.

Pitäähän sitä ikkunoissa verhot olla. Heinäseiväs toimii verhotankona, johon kiinnitin vanhat pitsiverhot kangassuikaleiden avulla. Ikean ohuet verhot ikkunan sivulla antavat näkösuojaa, mutta päästävät kauniisti valoa lävitse.

Kasvihuoneessa on sen oikealla reunalla puinen kasvuallas, jonka päällystin vanhoilla harmailla laudoilla. Jos nyt sitten ensi keväänä iskee himo jotain kasvatella, niin laudat ovat yksitellen irrotettavissa ja alta löytyy valmis kasvualusta. Toiseen päähän leikkasin vaahtomuovipatjasta pätkän, jonka päällystin pirteän keltaisella päiväpeitolla. Onpahan jotain pehmeää, johon istahtaa.

Katossa komeilee aurinkokennovalaisin.

Aurinkokennovalaisimet antavat kivaa tunnelmaa. Ehkä nämä nyt kestävät pidempään kuin suoraan taivasalla olevat. Lumi ei ainakaan näitä peitä.

Kasvihuoneesta tuli siis enemmänkin ns lasihuone. Onhan tuossa tilaa vielä mikäli ensi keväänä kasvattamisen into iskee. Suosin ehkä lattialle sijoitettavia ruukkuistutuksia, jotka on sitten helppo syksyn tullen raivata pois. Tai heti, kun ne kuivuvat kastelun puutteesta....