Kasvihuoneesta lasihuoneeksi

Vuosia sitten isäni rakensi minulle kasvihuoneen. Ensimmäisenä keväänä istutin sinne tomaatintaimia ja kasvihuonekurkkua mielessäni runsaana pursuavat vihannessadot. Tuli tomaattia muutama, kurkkuja kaksi. Ei ihan sitä, mitä olin ajatellut.

Tämän jälkeen kasvihuone sai olla muutaman vuoden lähinnä rikkaruohojen kasvupaikka, koska totesin, että yksin en ehdi kasveja kastella ja mieheni ei vain yksinkertaisesti muista. Helpommin saisin tomaattini lähikaupasta. Kuin pisteenä iin päälle, talvi rikkoi kasvihuoneen kattolasit ja meni edelleen pari vuotta, ennenkuin vaihdoin rikkoutuneet kattolasit huomattavasti kestävämpään valokatteeseen.

Sorapolku pyöreine laattoineen johdattaa suoraan lasihuoneeseen.

Viime vuonna siivosimme kasvihuoneen ystäväni kanssa, koska lähestyvät puutarhajuhlamme eivät olisi antaneet anteeksi sitä, että pihan reunalla rehottaa jotain ei niin kaunista. Jälleen keväällä rikkaruohot ottivat vallan, kunnes nyt viime viikolla sain tarpeeksi. Mikäli en kasvattaisi huoneessa mitään, miksei se silti voisi olla kaunis osa pihaa. Nyt se toimi lähinnä läpinäkyvänä varastona erilaisille pöydille, aurinkotuoleille ja kukkaruukuille.

Pitäähän sitä ikkunoissa verhot olla. Heinäseiväs toimii verhotankona, johon kiinnitin vanhat pitsiverhot kangassuikaleiden avulla. Ikean ohuet verhot ikkunan sivulla antavat näkösuojaa, mutta päästävät kauniisti valoa lävitse.

Kasvihuoneessa on sen oikealla reunalla puinen kasvuallas, jonka päällystin vanhoilla harmailla laudoilla. Jos nyt sitten ensi keväänä iskee himo jotain kasvatella, niin laudat ovat yksitellen irrotettavissa ja alta löytyy valmis kasvualusta. Toiseen päähän leikkasin vaahtomuovipatjasta pätkän, jonka päällystin pirteän keltaisella päiväpeitolla. Onpahan jotain pehmeää, johon istahtaa.

Katossa komeilee aurinkokennovalaisin.

Aurinkokennovalaisimet antavat kivaa tunnelmaa. Ehkä nämä nyt kestävät pidempään kuin suoraan taivasalla olevat. Lumi ei ainakaan näitä peitä.

Kasvihuoneesta tuli siis enemmänkin ns lasihuone. Onhan tuossa tilaa vielä mikäli ensi keväänä kasvattamisen into iskee. Suosin ehkä lattialle sijoitettavia ruukkuistutuksia, jotka on sitten helppo syksyn tullen raivata pois. Tai heti, kun ne kuivuvat kastelun puutteesta....