Arboretum Mustiala näkyy hyvin kutostielle Kouvolasta Helsinkiin päin ajellessa ja aina siitä ohitse mennessäni olen ajatellut, että tuolla pitäisi mennä käymään. Lauantaina sitten mentiin. Huomasin Facebookissa ilmoituksen Mustialan taimipäivistä ja kun tässä kerran kesälomalla ollaan, niin pitäähän sitä joku reissu tehdä. Vaikka sitten Elimäelle.
 |
Mustialan kukkapenkeissä ei juuri rikkaruohoja näy.
Mikäli se on metallia ja pihallasi, anna sen ruostua. Piha-ja puutarhasisustamisessa suositaan nyt ruosteisen rustiikkista tyyliä.
Mehikasvien väri tulee hienosti esiin vasten ruosteista pintaa.
Raudoitusverkosta tehdyt kasvituet saa avattua tarpeen vaatiessa.
Itse lähdin taimipäiville etsimään puutarhaani jotain uutta. Ehkä jotain eksoottistakin. Paikalle oli tullut lukuisia yksityisiä taimimyyjiä. Kaukaisimmat Virosta asti.
Vartetut pensaat sekä havut ovat oiva keino lisätä pihan istutusten korkeuseroja. Rajatun kokonsa vuoksi ne soveltuvat myös hyvin pienen pihan istutuksiin. Kuvassa yksityisen taimimyyjän vartettuja havuja.
Kukapa muukaan huutokauppaisi Mustialan taimia kuin itse Arno Kasvi.
Mustialan taimimyymälästä lähti matkaan höyhenpensas "velho", joka on itselleni uusi tuttavuus. Höyhenpensas kukkii jo toukokuulta kermanvaalein tupsumaisin kukin ja viihtyy auringossa/puolivarjossa.
Vitsailin taimipäiville lähtiessäni, että lähden hakemaan uuden puun ja puun sitten ostinkin.
Mantsurian jalopähkinäpuu hurmasi isoilla lehdillään ja riippuvaoksaisella ulkomuodollaan. Hyvin mahtui puu matkustamaan takapenkillä Soramäen tiluksille, jossa se tullaan istuttamaan avaraan paikkaan. Tämä puu tarvitsee tilaa.
Mantsurian jalopähkinäpuun lehdet voivat kasvaa jopa 80cm pitkiksi.
Arboretum Mustialan taimipäivät olivat minulle ensimmäinen, mutta ei varmasti viimeinen kerta. Paikalle oli tullut linja-autolasteittain ihmisiä ja tunnelma oli rennon letkeä. Tänne menen ensi vuonna uudestaan!
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti