Kiitos mielipiteestäsi, pidä se itselläsi.

Minä tykkään seurata Facebookin ns tee se itse-ryhmiä, joissa ihmiset jakavat toinen toistaan upeimpia kuvia omista tekeleistään. Villasukista, rapumerroista ja terasseista kokonaisiin taloihin. Jaksan joka kerta ihmetellä sitä taidon ja kekseliäisyyden määrää, mitä ihmisistä löytyy. Se, mitä minä en jaksa enkä toden totta ymmärrä ovat sitten nämä samoissa ryhmissä asuvat "Kuka tuollaista tarvitsee- tyypit"(KTT), jotka viestiketju toisensa jälkeen tuovat esille oman mielipiteensä, vaikka sitä ei ole varsinaisesti heiltä kysyttykään.

 

Muistan eräänkin julkaisun, jossa esiteltiin vessatiloihin tehtyä puista hyllyä, jossa kuvateksti kertoi hyllyn olevan puhelinta varten. Satoja tykkäyksiä eikä suotta, hylly oli hieno ja taidolla tehty. Kommentteja sitten sitäkin enemmän. Ei tarvinnut olla suurikaan ennustaja tietääkseen, että taas on jaettu sitä omaa mielipidettä ihan olan takaa, ilman, että oltaisiin keskitytty olennaiseen, eli kehumaan hienosta työnjäljestä tai ideasta. Osa näistä Kuka tuollaista tarvitsee- tyypeistä oli jopa halunnut kertoa yksityiskohtaisesti sen, mitä he vessassa käydessään tekevät ja koska näihin käynteihin ei heillä kuulunut puhelin, niin hylly sille oli täten tarpeeton. Hieno homma. En minäkään käytä puhelinta ollessani vessassa, mutta ei minulla silti synny pakottavaa tarvetta kertoa siitä muille. (Paitsi, että nythän minä sen teille kerroin.) Itse en moista hyllyä tarvitsisi, mutta jos joku sellaista tarvitsee ja vielä tekee sen itse, niin en koe mitään syytä kyseenalaistaa asiaa. Se ei ole minulta pois, jos joku haluaa puhelintaan pytyllä istuessaan käyttää.

 

Miksi, oi miksi nämä tyypit ovat tällaisissa ryhmissä? Itse olen sen takia, että saisin uusia ideoita ja kuten kerroin, nautin katsella taidolla tehtyjä käsitöitä ja rakennelmia. Jokainen itse tehty esine saa minulta arvostusta, oli se sitten mihin tarkoitukseen tahansa. Minä tiedän, että osa näistä mainitsemistani tyypeistä kommentoi vain ja ainoastaan provosoidakseen. Siispä minäkin nyt tarkoituksellisesti provosoin ja lähden keittiöpsykologin koulutuksellani arvioimaan tämän ihmislajin toiminnan ja käyttäytymisen motiiveja.

 

Luulen, että sosiaalisen median keskustelut ovat varmaankin heille se ainoa kanava jonkinlaiseen kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa. Siinä omassa työkalupakissa kun ei kaikki meisselit ole ihan järjestyksessä eikä vasaralla lyödessä ihan joka kerta osu samaan naulaan, niin on helpompaa jättäytyä arvostelemaan ja kyseenalaistamaan muiden tekemisiä tai tekemättä jättämisiä, kuin etsiä sitä oikeaa ruuvaria sieltä omien jakoavaimien seasta. Kyseessä voi olla myös tunne nimeltä kateus, joka yhdeksi seitsemästä kuolemansynnistäkin luokitellaan. Onhan se nyt sielua polttavaa, jos joku osaa itse tehdä koiralleen villapaidan tai kasata vanhoista laudoista näyttävän kirjahyllyn. Molemmat varmasti turhia, mikäli näiltä KTT-tyypeiltä kysytään. Koiran voi hankkia pitkäkarvaisena ja mitä kirjahyllyyn tulee, kuka nyt edes jaksaa lukea mitään. Varsinkin, jos kuvat on korvattu tekstillä.

 

Kärkkäillä kommenteilla saa varmasti vastakommentteja ja se on sitä keskustelua, jota nämä tyypit rakastaa. Samaan laumaan  KTT-tyyppien kanssa menevät he, jotka aina muistavat muistuttaa kanssaihmisiään siitä, kuinka asiat tulisi tehdä. Sanotaan heitä nyt sitten Minä tiedän paremmin-tyypeiksi. Oi sitä itsetyytyväisyyden määrää, kun saa kertoa  rivitalonsa pihalle terassin tehneelle, että kai nyt muistit kysyä taloyhtiöltä lupaa ja onhan sinulla tiedossa, että parvekkeelle ei mitä tahansa saa viritellä, kun joku esittelee virkkaamiaan verhoja. Älkää käsittäkö väärin; neuvot ja ohjeet ovat tervetulleita jos ja kun niitä kysytään. He, jotka tekeleistään laittavat kuvia kysymättä niiden ohessa neuvoa, eivät pääsääntöisesti neuvoja kaipaa. He ovat varmasti jo ottaneet huomioon rakennusmääräykset, kuivamisajat, talven kestävyyden, lumikuorman ja naapureiden mielipahan. Ja jos eivät ole, mitä sitten?

 

Sen sijaan, että keskitytään kaivelemaan negatiivisuuden pussukkaa, nautitaan siitä, että joku osaa ja jaksaa tehdä asioita itse aikana, jolloin melkein kaiken saa valmiina. Ajatellaan, että se ei ole itseltä pois, jos vauva saa isän tai äidin käsin tekemän kehdon tai mummo uuden kasvihuoneen vanhoista ikkunoista. Ja jos siinä Pertin (nimi muutettu) neulomassa villasukassa ei nyt kuviot ihan osu kohdalleen niin tykätään siitä silti ja ollaan ylpeitä, että joku sentään vielä itse neuloo. Minä ainakin jatkan tykkää-painikkeen käyttöä ja jos kommentoin, niin esitän lähinnä ihailuni tai hämmästykseni siitä, että joku osaa. Samalla toivon pitkää pinnaa kaikille sivujen ylläpitäjille, jotta nämä muutamat tyypit saadaan pesiytymään muualle, omiin ryhmiinsä.