Kirjoitin huhtikuun alussa tilanteesta, jossa asiakaspalvelija jätti minut pitoon linjan päähän eikä sitten koskaan tullut takaisin. En tiedä, mutta nyt voisin jo alkaa olettaa, että joko minussa on jotain luotaan työntävää tai sitten toiveeni/kysymykseni palveluista ovat liian monimutkaisia selvittää tai toteuttaa, sillä kirjoittaessani tätä, olen joutunut chat-palvelijan hylkäämäksi.
Käytän paljon erilaisten toimijoiden chat-palveluja, koska ne ovat nopeita ja helppoja käyttää. . Nykyään on jotenkin niin paljon vaivattomampaa kysäistä asioita parilla viestillä, kuin että odottaisi puhelimessa kuunnellen instrumentaaliversioita 90-luvun hiteistä tai ohjeita siitä, mitä numeroa pitää missäkin vaiheessa painaa.
Kirjauduin oman verkkopankkini sivuille tarkoituksenani ottaa selvää pankin tarjoamista lakipalveluista. Sivun oikeassa reunassa minua kutsuikin chat-robotti. Robotti, mietin, mutta tartuin asiaan ja kirjoitin kysymyksen. Eipä mennyt montaakaan sekuntia, kun tämä robotti jo vastasi minulle ja kertoi kutsuvansa asiakaspalvelijan keskusteluun. Hienoa, robotti ymmärsi asiani. Tämä ei voi mennä pieleen.
Kohta keskusteluun liittyikin Hannu ja kysäisi reippaasti, että kuinka hän voi olla avuksi. Kerroin, että haluan tehdä testamentin ja kyselin, että onnistuuko se pankin lakimiehen avustuksella. Tähän Hannu vastasi, että "pieni hetki, selvitän asiaa." Meni kaksi minuuttia ja ruudulle tuli ilmoitus: Hannu poistui keskustelusta. Selvä. Joko Hannu lähti nyt sitten selvittämään tätä asiaa tai hän ei vain yksinkertaisesti enää jaksanut jaaritella minun kanssani. Olinhan kuitenkin esittänyt jo yhden kysymyksen.
Olinkohan liian tungetteleva? Ehkä minun olisi pitänyt laittaa kysymykseni perään joku kiva hymiö. Nyt vain töksäytin kysymykseni Hannulle, joka ei selvästi ollut yhtään sillä tuulella, että olisi halunnut minun kanssani testamentista puhua. Jospa häntä rupesi ahdistamaan ajatus siitä, että testamentista puhutaan yleensä tilanteissa, joissa ihminen tietää kuolevansa tai on jo kuollut. Jälkimmäinen ei pidä kohdallani paikkaansa ja mitä ensimmäiseen vaihtoehtoon tulee, niin olen päättänyt elää 120-vuotiaaksi. Ehkä minun olisi pitänyt kertoa tämä Hannulle ensin, ennenkuin menin näin suoraan asiaan.
Kirjoittaessani tätä, olen odottanut Hannua takaisin jo puoli tuntia. Kello näyttää neljää, joten voi olla, että Hannun työpäivä tuli täyteen ja ehkä hän palaa asiaan huomenna. Tosin silloin minä en enää ole linjoilla, mikä saattaa olla Hannulle helpotus. Laitan varovaisen kyselyn keskusteluumme, että mitenkä se nyt olikaan sen testamentin laita. Ei vastausta. Ei tässä sinällään kiirettä, kuten sanoin, aion elää 120-vuotiaaksi ja siinä vaiheessa voi olla, että kukaan testamentissa mainituista ei enää edes ole hengissä, joten mitäpä sitä suotta tässä kiirehtimään moisen asian kanssa. Olen kuitenkin kuullut, että joskus ihmiset kuolevat ennen aikojaan, joten siinä mielessä en lykkäisi asian käsittelyä enää montaa kymmentä vuotta.
Odottelen tässä vielä hetken ja voi olla, että joudun tarttumaan puhelimeen chat-palvelun sijaan. Toivon totisesti, että siellä ei vastaa Hannu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti