perjantai 29. maaliskuuta 2019

Lumi teki tuhojaan

Puhutaanpa hetki valkoisesta kurittajasta. Tuosta tänä talvena, lähinnä median luomasta hirviöstä, jota myös lumeksi kutsutaan. Neljä vuodenaikaa Suomessa tarkoittaa, että kevään jälkeen tulee kesä, kesän jälkeen syksy ja syksyn jälkeen talvi. Talvesta siirrytään kevääseen ja kierto alkaa uudestaan. Puhetta on ollut myös paljon siitä, että nämä vuodenajat olisivat jotenkin sekaisin. Näissä puheissa viitataan usein ilmaston lämpenemiseen ja ns.kasvihuoneilmiöön. En ole perehtynyt kyseiseen ilmiöön muuten kuin omassa kasvihuoneessani ja mitä ilmaston lämpenemiseen ja ilmastonmuutokseen tulee, minulla ei ole mitään sitä vastaan. Tiedän, se ei ole toivottava muutos, mutta talvea ja pakkasta karsastavaa, jo elokuusta pitkissä kalsareissa kulkevaa, ei pieni lämmön lisäys haittaa.


Marras-joulukuussa oltiin huolissaan, että saadaanko sitä valkeaa joulua ja missä se meidän talvi viipyy, kun taivaalta tuli vettä lumen sijasta. Facebookin etusivu täyttyi päivityksistä, joissa kilpaa huudettiin lunta tervetulleeksi ja päiviteltiin myöhässä olevaa talvea. Kun sitä lunta sitten alkoi tulemaan niin sitähän sitten tuli. Sitä tuli kerralla niin paljon, että ne kiivaimmatkin lumen perään huutelijat vaikenivat ja somekanavilla oli hiljaista. Se on sama kun sitä kesän lämpöä odotellessa. Ensin huudetaan kun on niin pirun kylmä ja kesälomakin pakkaa päälle ja sitten, kun lämpömittarin elohopea nousee yli kahdenkymmenen asteen, ollaan valittamassa kuinka mitään ei jaksa tehdä ja hiki tulee.


Tänään puutarhassa ja pihassa kierreltyäni voin vain todeta, että nimitys valkoinen kurittaja ei voisi olla osuvampi. Minä en tiedä, mutta voisin veikata, että he, joiden pihapuut ovat kääntyneet solmuun lumen painosta ja joiden viime syksynä istutetut taimet ovat rusentuneet valtavan valkoisen massan alla, eivät pidä tätä "valkoista kurittajaa" yhtään liioitteluna. Minä en ainakaan.






Meillä alapihan nuori koivu on taipunut sellaiselle kaarelle, että toiveita sen ylösnousemiseksi ei juurikaan ole. Uuden voin istuttaa ja odotella sitten seuraavat kymmenen vuotta, että se on yhtä komea kuin edeltäjänsä. Etupihan syreenipensas on rusahdellut poikki useasta kohtaa sekä kirsikkapuu levinnyt keskeltä kuin siitä olisi ajettu jollain pyörää isommalla.




Autotallin kohdalta käveltyäni tein havainnon, että sieltä on nyt lumen mukana tulossa alas muutakin; lumiesteet. Johan nuo kaksi talvea kestivätkin. Syksyllä asennetut aurinkopaneelit sentään pysyivät katolla ja kasvihuoneen ikkunat kestivät kuin ihmeen kautta viereisen terassin katolta tulleet lumet.




Aihetta hymyynkin siis on. Katot ovat pysyneet ehjinä, mikään ei ole kaatunut (jos savustuspönttöä ei lasketa) ja ketään ei ole kuollut. Nyt odotetaan vain, että komposti lähtee käyntiin ja tämä valkoinen kurittaja poistuu lopullisesti pihamaalta. Aikaa siihen toivottuun poistumaan voi mennä ja varjoisilla paikoilla saadaan nauttia jäästä varmasti vielä juhannuksena. No, onpahan sitten juomaan laittaa jotain viileää. Minulla on nimittäin vakaa ajatus siitä, että jo juhannuksena saamme nauttia helteistä. Kiitos ilmastonmuutoksen ja minun pettämättömän sääennusteen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti