Pari vuotta sitten juoksin elämäni ensimmäisen puolimaratonin. Kaksi matkalle asettamaani tavoitetta täyttyi: pääsin maaliin ja otin koko matkan ajan, tosin loppumatkasta jo kävelyvauhdiksi hiipuneita, juoksuaskeleita. Pääsin hengissä maaliin, vaikka puolivälissä pelkäsin jo kuolevani ja viimeisten kilometrien ajan pelkäsin etten kuolekaan. Tämä oli yksi niistä harvoista kerroista kun jaoin uurastuksesta innostuneena ja itsestäni ylpeänä saavutukseni myös sosiaaliseen mediaan. Yleensä en juurikaan, enkä sen jälkeenkään, ole jakanut treeneistäni tai liikkumisestani julkista tietoa muille.
Nyt reilun kahden vuoden jälkeen mietin, että jo pelkkä sohvalta ylös nouseminen voisi olla somettamisen arvoinen asia. En tiedä onko se tämä pimeys vai se, että noin viidentoista vuoden jälkeen teen elämäni ensimmäistä kertaa ns päivätyötä. Olen aina tehnyt vuorotyötä ja sovittanut liikkumiseni sen mukaisesti. Kun ennen saatoin lähteä salille aamusta tai juuri ennen yövuoron alkua, tulisi minun nyt saada jostain energiaa liikuttaa itseäni työpäivän jälkeen.
Täytyy kyllä hattua nostaa heille, jotka tekevät päivän töitä ja vielä illasta jaksavat lähteä jumppaan, lenkille tai salille. Minä olen huomannut, että jos en heti töiden jälkeen lähde liikkumaan, en sitä luultavasti tee siitä muutaman tunnin päästäkään. Sohva, viltti ja kaapissa oleva puoliksi syöty suklaalevy vetävät puoleensa enemmän kuin hieltä ja teräkseltä haiseva sali tai pimeä ja viimainen lenkkipolku.
Jotta saisin pidettyä viikottaisista treeneistäni ja lenkeistäni kiinni ilman, että annan mr Maraboulle tai Karl Fazerille aikaa, huijaan itseäni valmistautumalla jo etukäteen. Aamulla herätessäni ja jos ilma näin sallii (lue: on kylmä) vetäisen jumppatrikoot pitkien kalsarien sijaan jalkaan. Paidan ja liivit valitsen samalla periaatteella; liikkumiseen soveltuvat. Nyt minulla ei siis ole mitään syytä olla lähtemättä suoraan töistä salille, koska vaatteiden vaihtamiseenkaan ei tarvitse uhrata aikaa. Liikkumaan on lähdettävä suoraan työpäivän päätteeksi. Mikäli joudun käymään kotona, teen sen nopeasti ja sohvaa välttäen. Siihen istahtaminen olisi virhe.
Tänään lähdin suoraan töistä kävelylenkille ja eilen salille. Huijaus siis toimii ja voin ylpeillä saavutuksillani. Sohva odottaa sitten myöhemmin illalla ja saa Fazerin Kaarlekin joskus tulla kylään kunhan ei ihan joka päivä vieraile.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti